sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Krikettipeli

Yksi Englantilaisen potilaan päähenkilöistä kutsuu sotaa krikettipeliksi. Tarkemmin sanottuna Amerikkalaisten ja Brittien sotaa. Ja eikö se sitä ole? Intialainen pomminpurkaja Kip, joka taistelee toisen sotaa.
Sota on taistelua vallasta. Sota lähtee vallasta, oli se sitten oikeutettua tai ei. Ja kun halutaan tuhota vihollinen, niin eihän se haittaa, jos siinä itsekin hyötyy samalla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 
Sotiminen ei ikinä katoa. Se piiloutuu hetkeksi pois ja salakavalasti jatkuu varjoissa. Maailma tietää liikaa sodista, tietää liikaa vallasta ja tietää liikaa hyödyistä. Ihmiset ovat itsekkäitä. Sota on itsekästä leikkiä.
''Kuinka te onnistuitte houkuttelemaan meidät tähän kaikkeen?'' Kip kysyy. Kip huutaa ja raivoaa englantilaiselle. Sota jatkuu aina, ja Kip on huomannut sen. Sotaan on helppoa houkutella. Yhteinen vihollinen luo yhteenkuuluvuutta. Vihollisen kukistaminen tuo mainetta ja kunniaa. Ainakin niin luvattiin. En väitä sotaa turhaksi tai merkityksettömäksi. Ilman sotaa voisimme kaikki kantaa vaatteissamme hakaristiä. Voihan tämäkin olla liioiteltu ajatus. On vaikea kuvitella toisenlaisia seurauksia ja tapahtumia tilanteille, jotka ovat jo tapahtuneet. On vaikea kuvitella tilanteita, joita sodassa olleet kuvittelivat. Sota ei ollut merkityksetön, mutta se oli silti itsekäs. Voittajat hyötyvät aina. 
Sota ei kuulunut kaikille maille, ennenkuin se sitten kuuluikin. On helppo tehdä sodasta kaikkien sota. Eihän se nyt täysin tahallista olekaan. Kuitenkin, misery loves company. Haluaisin silti ajatella, että kaikki sotaan kuuluvat ovat siellä omasta tahdostaan. Kipin asenne sotaan ja sen ''suurimpiin'' pelaajiin on kuitenkin hyvin negatiivinen. Amerikkalaisista ja briteistä hän puhuu käännyttäjinä lähetyssaarnaajieen ja lupauksineen. Sota ei ole reilua. Jos se olisi, voisiko sitä hetkellisesti voittaa? Tuskimpa.
Itse en pidä väkivallasta taikka sodasta. Kipin tuskainen puhe sodasta ja viha kaikkia osallistujia kohtaan riipaisee. Kipin toivo sodan lopusta häviää ja sen korvaakin pettymyksestä syttynyt viha. Kaikista tulee vihollisia. Joskus itsekin vihaan kaikkia. Minun vihani tosin lähtee väsymyksestä tai pahasta tuulesta. Tai siitä, koska ei huvita olla iloinen tänään. Omat ongelmat näyttivät enemmän ja enemmän naurettavilta, mitä pidemmälle kirjassa eteni. Ihan hyvä, että tälläisen sotakirjan lukee. Laittaa asiat perspektiiviin.

~ Janika N

3 kommenttia:

  1. Sota on aina turhaa, katsoi sitä mistä tahansa näkökulmasta. Todella harvoin siitä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Nykyään en itse usko, että minkään sortin maailmansotaa syttyisi, koska meillä on siitä sen verran kokemusta ja niin monet suuret valtiot kärsivät todella suuria tappioita ihmis hengissä ja taloudellisesti maailmansotien aikaan. Itse ainakin uskoisin, että monet sotilaista, jotka menivät sotimaan, menivät sinne vaikkapa isänmaallisuutensa nimissä tai jonkun muun erikoisen syyn takia. Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että Kip ei varmastikkaan halunnut olla sotimassa, jolloin vuosia kestävä sota voi vaikuttaa melko ikävästi. Tarraudun vähän tuohon väitteeseen, että : "Voittajat hyötyvät aina." Tästä olen siinä määrin eri mieltä, että nämä ns. sodan voittajat ovat kuitenkin usein kärsineet suuret tappiot voittojensa saavuttamiseen, jolloin sodasta saatu hyöty ei riitä kattamaan siitä aiheutuneita suuria haittoja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itsekkin olen vähän skeptinen tuohon sodan uudestaan syttymiseen, mutta onhan se vähän niinkin että historia toistaa aina itseänsä. Ja kyllä niitä hulluja aina jostain löytyy..
      Ja ainakin itselukemani kirjan perusteella ei ole hirveästi ihmisiä jotka menivät sotaan minkään syyn takia. Viitaten tohon isänmaallisuuteen. Vaan ihan sen takia että herra isoherrat käskevät, ja jossei sotaan mene niin se on kuula kalloon tai vankilaan..

      Poista
  2. Hienoa pohdintaa, Janika! Tekstisi kuvaavat hyvin sitä ajatusvyöryä, jonka kirja (ilmeisesti) on herättänyt. Monenlaista liikkuu päässä, ajatuksia tulee ja menee... Ja hienoa, että näin tapahtuu. Hienoa on myös se, että kirja pistää myös oman elämän ongelmia vähän perspektiiviin, ainakin hetkeksi. :)

    VastaaPoista